perjantai 10. elokuuta 2012

2kk


Me isäs kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
""nyt se on elämässä""

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ""Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.""
Isä kysyi: ""Näkyjäkös sinä näät?""
Ja minä: ""No ihmeitä kyllä.""

Sinä olit se ihme tietysti
-vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

""Sill`on ripsissä tähden säkeneet"",
isäs naurahti ja keksi:
""Sen varpaat on puolukan raakileet.""
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
""Tästä tulee kai hyvä ihminen"",
me puhuttiin toisillemme.

Kaarina Helakisa

6 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

liikuttava ...

Anonyymi kirjoitti...

Itku meinaa tulla. Viikko sitten kotiuduin sairaalasta vauvan kanssa. Huoneen seinällä oli samainen runo kehyksissä.
-S

houtten kirjoitti...

Hän on niin kaunis. <3

Eve kirjoitti...

Kaikille teille: <3 <3 <3

Ja S:lle onnea omasta pikkuruisesta!

helkku kirjoitti...

Niin kaunis tyttö ja herkkä runo...

Linnasalolla kirjoitti...

Aivan ihana runo, kiitos siitä! Pitää tallettaa itelle hyviin runoihin :)
Ja tosi nätti tyttö, oikea tähtisilmä!