Esikoisen uusi koulupöytä tartti mustaa kynäpurkkia. Tiimarista löytyi musta sydänpurkki, jonka tuunasin mustalla ja pilkullisella washiteipillä katu-uskottavammaksi. Esikoinen tuli koulusta, ihastui, mutta tsiikas silmänsä ihan purkkiin kiinni "äiti, onks tässä takana joku sydän vai??". No kelpas se kuitenkin!
Huoneen seinät kaipais uudet maalikerroksetkin pintaansa. Miten voi kahdessa vuodessa mennä noin huonoon kuntoon! Onneksi maaleja oikeissa sävyissä on vielä tallessa varastossa. Jospa tällä viikolla ehdittäis! Viime viikko oli melkoista haipakkaa.
Energistä uutta viikkoa, blogin lukijat!
2 kommenttia:
Ihanan näköinen ja fiksusti keksitty! :)
Kiitos! :)
Lähetä kommentti