Aamulla eskarin äitienpäiväjuhlassa tuli itku myötätunnosta, sydäntäsärkevästi itkeneen eskaritytön puolesta, jonka äiti ei lupauksista huolimatta saapunut juhlaan katsomaan tyttärensä esityksiä. Olisin itkenyt muutenkin, kun omakin poika kyynel silmäkulmassa lauloi
"Mietin, mietin, muistatko sen
kun olin ihan pikkuinen
Mietin, mietin, muistatko sen
kun olin ihan pikkuinen
Minua kun katselit, miksi hymyilit
Mietin, mietin, muistatko sen
kun olin ihan pikkuinen
Mietin, mietin, muistatko sen
kun olin ihan pikkuinen
Minua kun hoivailit, miksi hymyilit"
Mutta itkin vielä vähän lisää, tuon pienen tytön pettymystä. Itkin vielä matkalla kotiin, kun työnsin poikia rattaissa ja kannoin nuorimmaista vatsassani. Sattui niin sopivasti Aniirin blogissa tänään olevan tämän ihanan koskettavan runon, joten liitänpä senkin tänne
Jos on kerran äidiksi syntynyt
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
-A-M Kaskinen
Kaunista äitienpäiväviikonloppua!
4 kommenttia:
Vedet tulivat silmiin tääläkin, etenkin tuon lopun runon jälkeen. Kiitokset sen jakamisesta.
Voi pientä tyttöä ja suurta pettymystä. :(
voi sitä pettynyttä tyttö rukkaa! ihania runoja, laittaa tämänkin äidin itkemään. ihanaa äitienpäivää sulle!
-kärpis
Paha mieli tuli täälläkin tytön puolesta. ;(
Lähetä kommentti